Kisojen MVP: Jimmy
Raninen
Taisteli kisojen MVP:n tittelistä Lauri Virtasen ja William
Skarbön kanssa. Suomen mestaruus, läjä maaleja ja Heron pelin kapellimestarina
toimiminen käänsi asetelman piirun verran Jimmyn eduksi. Menneenä kautena
Raninen on ehdottomasti pelannut parasta futsalia koskaan. Lukuisten
loukkaantumisten jälkeen terve vuosi on tehnyt ihmeitä Ranisen pääkopalle ja
mies on alkanut lunastamaan niitä odotuksia, joita hänelle on taannoin
asetettu. Kaiken kaikkiaan fiksu pelaaja, joka osaa ratkaista ja rakentaa
muille paikkoja. Pientä miinusta Raninen saa liian hitaasta pelaamisesta. Voisi
laittaa palloa entistä nopeammin liikkeelle joukkuekavereille ja tuottaa tätä
kautta vastustajalle enemmän vaikeuksia. Liiallisella leipomisella vastustaja
ehti usein organisoida puolustuksen kuntoon.
Kisojen ALL STARS
Lasse Sipilä:
Sipilälle meni kisojen aikana pari helppoa maalia, jotka
olivat ehdottomasti otettavissa, mutta vastapainoksi taas Oulunkylän
kebabkuningas teki mestaruuden kannalta tärkeitä torjuntoja. Miehen kropasta
hävinneet viisitoista (15) kiloa näkyi olemuksen lisäksi pelaamisessa. Matalat
laukaukset ja yllättävät kaaripallot tuottavat Sipilälle edelleen hankaluuksia,
mutta kehitystä on tapahtunut näidenkin vetojen kanssa.
Jimmy Raninen:
Boxin mies niitti mainetta ja kunniaa kisoissa MVP- ja All
Stars-valinnoillaan.
William Skarbö:
Pojasta on kasvanut vuosien aikana mies. Taitotasoltaan ja
kokonaisvaltaisuudessaan jopa ylivertainen yksilö SM-kisoihin. Wili on aina
ollut ratkaisuhalukas pelaaja, mutta ikävuodet ovat tuoneet tietynlaista
nöyryyttä ja kypsymistä ratkaisujen suhteen. Haki ratkaisuja entistä vähemmän
epätoivoisten sooloilujen tai kaukolaukausten muodossa. Tietyissä tilanteissa
vanha perisynti palasi ajoittain vaikka olisi voinut pelata itselle tilaa
seinäsyöttöjen muodossa. Pelasi kisoissa sekä pivottina että pohjalla onnistuen
molemmissa rooleissa hyvin. Miinusta tulee liiallisesta halukkuudesta ja
innokkuudesta keskittyä tuomaritoimintaan.
Lauri Virtanen:
Uljaksen kapteeni ja kakkoskentän eli ns. ”Turkukentän”
kapellimestari. Kentällä on usein rauhallisuuden perikuva ja monesti haukuttu
jopa flegmaattiseksi. Oli kisojen aikana liekeissä ja kantoi Uljasta välillä
jopa yksinään reppuselässä omien ratkaisujen muodossa. Teki repullisen maaleja,
muun muassa neljä maalia ensimmäisessä 5-5 päättyneessä Hero-pelissä.
Muistetaan kisoista hirveästä tykistä, jonka johdosta Palokan liikuntakeskuksen
ylärima väpättää vielä. Johtava pelaaja, joka on elementissään silloin, kun
tilaa ja aikaa annetaan tehdä ratkaisuja. Laurin vahvuus tulee esiin parhaiten
siinä, että tekee omista joukkuekavereistaan parempia.
Rasmus Raurala:
Rasmuksen pelaaminen ei ole millään tavalla näyttävää,
kaunista tai tehokasta eikä hän tee pelaamisellaan muita pelaajia paremmaksi.
Rassen salaisuus on yksinkertaisuudessa, sillä hän ei yritä mitään sellaista
mitä ei osaa. Palloa nopeasti liikkeelle, tekee itsensä pelattavaksi ja
helppoja syöttöjä. Teki turnauksessa muutaman häkin, tosin paikkoja jäi myös
käyttämättä. Lisää malttia ja sitä myötä myös tehokkuutta maalipaikoissa niin
nousee entistä vahvemmin estradille tulevaisuudessa.
Muut maininnat
kisoista:
Kisojen
Kivitalo: Henrik Nordell
Päälaki lähes kahdessa metrissä ja leveyttä löytyy lähes
kahden vaatekaapin verran. Oli ehdottomasti Jalon tärkein pelaaja yhdessä Jani
Savolaisen kanssa. Todellinen joka paikan höylä, sillä repii, raastaa, rakentaa
peliä, torjuu ja tekee maaleja. Kisojen kohokohtana oli kaksi maalia Uljasta
vastaan, jotka riittivät Tampereen poikien kukistamiseen. Molemmat maalit
olivat kaiken lisäksi kisojen highlight-kamaa: ensimmäinen nätisti
takavasaralla ja toinen romuluisesti puskemalla. Kalju on kaunista.
Kisojen floppi: Toni
Holma
Floppi ei tarkoita välttämättä kisojen huonointa pelaajaa.
Kyse Holman kohdalla on kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta, sillä potentiaalia
on paljon parempaan. Jalon viimeisessä pelissä Uljasta vastaan tästä piilevästä
potentiaalista saatiin hieman osviittaa. Silti, jos kolme ensimmäistä peliä on
mennyt lähes tulkoon ainoastaan yksin yrittämiseen ja huonoihin ratkaisuihin
kiikaritehoin, ei maajoukkueringissä olevaan pelaajaan voi olla
yksinkertaisesti tyytyväinen. Yksin pelaaminen kolmea vastustajan
puolustuspelaajaa vastaan on epätoivoista ja harvoin niistä onnistuu
pujahtamaan läpi edes Robben tai Ribery. Holman pitäisi ottaa lusikka
kauniiseen käteen ja katsoa mallia esimerkiksi Rauralalta, miten palloa laitetaan
yksinkertaisesti ja tehokkaasti liikkeelle. Oman edun ajatteleminen ja yksin
yrittäminen heikentää joukkuepelaamista radikaalilla tavalla. Taitavahko Holma
pystyisi halutessaan jakamaan palloa selkeästi nopeammin, joka hyödyttäisi
joukkuetta ja helpottaisi Holman omaa pelaamista.
Antti Kronqvist
Eetu Keski-Levijoki
